Eilen Jaikon kentällä pieni pätkä seuraamista ja palkka pehmeällä hihalla - asenteella, loistavaa!

Tänään sitten taas ei. Ruokosen Jannen koulutus Äänekoskella. Oiva ei jaksanut innostua edes hihasta, koska tajusi mikä on homman nimi - pelkästä tottiksesta ei paljon kannata innostua.. Saimme ohjeistusta saalisvietin nostamiseen ihan liinassa, niin että itse toimin "maalimiehenä" (jos Miiaa tms. ei ole paikalla) ;) Ihan perinteisellä meiningillä, patukka liinaan ja elämään, koiralle puru ja kun ote alkaa löystyä/patukka tippuu, välittömästi uuteen liikkeeseen. Tuntui Oiva olevan ihan liekeissä, kun pääsi "oikeasti" puremaan ja hommassa oli vähän haastetta. 

Voipi olla että olen yritänyt taas pers edellä puuhun. Koitetaan nyt rakentaa saalista ja katsotaan sitten sitä tottista uudestaan, kun palkka alkaa riittämään.

(Max pärjäsi koko päivän ilman äippää 8.30-18!)

Koirakorvessa kävimme palloja heittelemässä. Ellu valvoi tilannetta, myös Joonas, Vesku ja Asko oli paikalla, mutta vinkit tuntuu olevan vähissä. Oivariini ehti leikin lomassa haistella maat ja mannut.. Eipä oikeastaan voi treenistä puhua! Ja mä kun jo luulin että me mentiin eteenpäin...

Eli tekemisen fiilis edelleen/taas hukassa. Eikun vaan uutta yritystä.

Porukoiden pihalla haravoinnin lomassa pienet leikit ja kontaktiharjoitukset Oivan kanssa. Kahden pallon leikki sujuu jo paremmin ja koira hakee itse seuraamista ja kontaktia! Loistavasti meni! Näin sitä välillä vois onnistua, kun tavoitteet on riittävän matalalla :)

Mun pitää muistaa:

• Pakotteesta aina palkka
• Älä pysähdy, pysy liikkeessä
• Suu kii, älä höpise!

Näillä mennään taas :)

Kyllä osaa ihminen olla uuno. Eilen tuodessani koiraa kentälle, se oli kaikkea muuta kuin tulossa tekemään tottista. Muiden ihmisten luokse sillä oli kiire ja tietysti haistelemaan kaikkia jälkiä. Aloitinpa sitten hihnasta nyppimällä ja sain koiran vireen laskemaan entisestään. Ja ennen kaikkea loin vielä mukavan paineen. Lähtöasetelma oli sellainen, että olisi pitänyt tajuta viedä koira autoon ja ottaa muutaman minuutin päästä uusiksi. Mutta ei. Minna ei tajuu.

Vähän aikaa siinä hihnasta temmottuani tajusin kai viimein, että joku menee pieleen. Vapautin koiran ja aloin heitellä kahta patukkaa. Se sujui hienosti kunnes heitin patukan 180 astetta väärään suuntaan ja koira sai taas tilaisuuden haistella yms, kun luuli leikin loppuneen. Noh, päästiin uudelleen vauhtiin ja otin muutaman sivulletulon patukalla hetsaten. Jokunen onnistunut suorituskin saatiin.

Ensi kerralla koitan olla paremmin tilanteen tasalla. Kun koiran viettiä tarvitsee nostaa, jätän liinan pois, koska saan sillä vain hallaa aikaan. Ajattelin ostaa Oivalle pallot, ehkä niillä päästäisiin paineettomampaan leikkiin, tai jotain, emt. Ääh...